Insieme siamo l'inizio e la fine

Tähän olen listannut kuvilla ja pienillä teksteillä vaihto-oppilas vuoden joitain pelkoja ja vaikeuksia. Ja muitakin "ongelmia"jotka ovat tulleet jossain vaiheessa vuotta vastaan.

Kun sitä kritiikkiä vaan tulee niskaan sellaista vauhtia että tuntuu ettet vaan kestä. Ihmisillä on vaan niin eri kuvat mielessään millainen sitä oikein pitisi olla, että sitä ei vaan aina jaksais.

Niin mistä niitä tunteita aina okein kumpuaa? Ennen oltiin kuin kiveä ja nyt...?

Tässä on se ajatus, että sitä oikeasti miettii, jos ne sun kaverit tajuaakin että ne ei tarvitse sua tai hommaavat että hommat menee helpommin ilman.

Kun saat koulusta jotain muuta kuin yksinkertaista italiaa :D

Tää ois oikeasti joskus niin mukavaa. Se on se kun oma luonne ei anna periksi sen vertaa että sen pahan olonsa myöntäisi ennen sitä tilannetta kun sitä ei voi enää kiistääkkään. 

Kun sinulta kysytään ihan jotain Suomesta ja et tiedä yhteenkään vastausta. Olethan sinä ne joskus jossain kuullut/opiskellut mutta mistään mitään enää muista.

Joo ruoka vaan maistuu vähän turhan hyvin. Täällä oikeesti ymmärtää miks kaikki tulee vaihdosta lihapullina takas.

Kuva varmaan kertoo jo kaiken...

Täällä tulee oikeasti tarve tuntea itsensä välitetyksi, sillä mitenkä voit luottaa siihen että ihmiset jotka olet vasta tavannut välittävät sinusta oikeasti, mutta joka tapauksessa sinun kuuluisi luottaa heihin ja antaa heidän olla sinun tukipilarisi. 

Myös se kun sanotaan että asian arvon tajuaa vasta kun sen menettää, on niin totta. Vaikka täällä ollessa ei mitään oikeaa menetystä tapahdu, sitä oppii katsoman asioita niin erilailla. Perhettä, kavereita, itse niitä maan tapoja ja jopa koulua tulee ihna oikeasti ikävä. Ja kun alussa ja toki vähän myöheminkin kohtaat vakeita asioita ja tilanteita on suoraan sanottuna mahdotonta olla ajattelematta, mitenkä kotonakin tätä ongelmaa ei edes olisis ikinä tullut ja kuinka odotat jo kotiin pääsyä. Toki sitä myöhemmin sitten tajuaa että nuo ovat vain niitä heikkoja hetkiä joita tulee kaikille, mutta sillä hetkellä jos saisit päättää olisit jo juoksujalkaa menossa kotiin. 

Myös lause joskus sinun pitää astua kauemmaksi nähdäksesi kokonaisuuden toimii hyvin vaihtari elämässä, sillä täällä ollessa on oikeasti aikaa analysöidä millainen se sinun elämäsi oikeasti olikaan, ihmiset, harrastukset ja ihan kaveri-analyysit tulee ajateltua monia kertoja.

Ja sitäoikeasti tulee ihan kateelliseksi joskus (enemmän alussa) kun lueat watsapp ryhmä keskusteluja joissa ihmiset on silleen "Heiih voiks kukaa olla???" Ja sitten tekevät kaiken maailman suunnitelmia. Myös kun näkee mitenkä nämä perheet on yhtenäisiä ja sitten ruetaan ajattelemaan kotia ja tulle kateelliseksi kun toiset saa olal omiensa kanssa sun sinä olet poissa niiden luota.

Valitettavasti loputulos on kuiteskin tämä:

mutta toisaalta tämä vie ehkäpä silti voiton kotiin!

Olen siis tehnyt tätä postausta tässä vuoden aikana aina sillöin tällöin ja noh kuvat varmaan kuvastaa mun sen hetkisiä mielentiloja aika hyvin, nämä eivät valitettavastikkaan ole aika järjestyksessä.

Best of us can find happines in misery

Oltiinkin ihanasti viime torstaista tämän viikon tiistaihin asti pääsiäislomalla, joka tulikin kyllä hyvin tarpeeseen, en nimittäin tehnyt mitään. To-pe vaan lahnattiin kotona, kävin tosin kyllä yleisurheilee mutta muuten, ja oln vain koneella ja katoin sarjoja ja pelattiin myös wiillä Just Dance:iä joka on muutes oikeesti aika hupaisa peli vaikken minä nyt osaakkaan tanssia.
Lauantaina lähdettiinkin sitten Michelan vanhempien luokse, sillä sunnutaina pidettiin sellaiset koko suvun pääsiäisjuhlat. Sunnuntaina kuitenkin valmisteltiin vain ruokia ja pöytiä valmiiksi mutta muuten sitten aika rauhassa meni tämäkin päivä. Sunnuntaina sitten launaalla syötiin jo ihan kamalasti ruokaa, kun Daviden vanhemmat tuli silloin syömään. Olin siis jo ihan täynnä silloin mutta voitte vaan kuvitella kun illalla söin sitten vielä enemmän.
Illaksi tuli siis yhteensä 34 henkilöä eli voitte vaan kuvitella että minulle tuo tilanne ei ollut mikään riemuisa, sillä tollasessa laumassa keskellä tuntemattomia ihmisiä ei tosiaankaan ole ihan mun lempi tilanne, mutta mielestäni selviydyin siitä ihan hyvin ja puhuinkin jopa ihmisille(vähän).
Voin kyllä sanoa että olin ihan onnellien että nuo juhlat olivat vain kerran sillä, hrrr taistelen mun luonnetta vastaan noissa tilanteissa. Mutta joka tapauksessa jotain ystäviä tuli heti seuraavana päivänä syömään, mutta niiden kanssa oli ihan mukavaa kun ei ollut semmonen jäätävä lössi vaan ihan inhimillinen määrä sitä porukkaa.
 Ruokailun jälkeen lähdettiinkin käymään, jossain aika nätissä kaupungissa, jossa syötiin jäätelöt ja kiereltiin varmaan joku parisen tuntia. Illaksi sitten palattiin vielä mummilaan ja syötin illallinen ennenkuin suunnattiinkin kotiin päin.
Koulussakin tein suorastaan "loisto" suorituksen kun pidetiin enkussa esitys kultuuri turismista(?? cultural turism) ja siis oltiin odotettu tuota meidän vuoroa suunnilleen pari kuukautta ja minunhan siis olisi pitänyt osata se teksti unissanikin, mutta voitte varmaan kuviella mitä kävi... Ensinnäkin olin ihan paniikissa, unohdin pari juttua ja puhuin ihan järkyttävän nopeasti, lausuen todella epäenglatimaisesti ja tehden ihan järkyttävästi kielioppivirheitä. Halusin kuolla häpeään tuon jälkeen enkä edes halua tietää minkä numeron saan tuosta xD
Ei olla Fatiman kanssa menty yleisurheiemaan varmaan 3viikkon yhdessä, kun aina toinen ei oel paikalal, tai pitää opiskella tai sataa (jollain minä en mene) tai jotain muuta niin valmentajakin on alkanut jo kyselemään että näjdäänkö me Fatiman kanssa toisiamme ikinä, vaikka molemmat ollaan sanottu että "joooo kyllähän  me, jaetaan huonekin :D"
Niin siis nyt perjaintaina minä en päässyt meneään sillä olin kipeä. Aamulla herätessäni olin ihan että en jaksa mennä kouluun, selkään sattuu kamalasti, pää kipeä ja ei vaan pysty, niimpä ajattelin ihan vain huvin vuoki mitata kuumen vaikka ei minusta edes tuntunut sille että minulla sitä olisi niin kappas vain olihan minulla sittenkin! Voi sitä riemun määrä, niimpä menin vain äkkiä takaisiin nukkumaan.

Ehkä yks söpöimmistä elokuvista

Piti ihan itsekseni taiteilla tälläinenkin ateria kun kaikki muut tuli myöhässä kotiin :o

Mä en suoraan sanottuna tiedä miksi minä ajattelin että saisin pidettyä luontevat välit ton mun vanhan perheen kanssa, sillä minä jätin sinne joitakin tavaroita, sillä tietenkin oletettiin ettei mitään ongelmia tule mutta noh nytten kun minun piti mennä sinne he rupesivat taas vaikeiksi josta johtuen koko homma peruuntui eikä minulla olenyt mitään havaintoa miten mä ne mun tavarat sieltä haen :D Pitää varmaan pyytää Flaviota... xD

I’m still fighting for peace

Viime tiistaina mentiinkin siis minä, Michela, Davide ja Nicola Veronaan päiväreissulle. Verona oli kyllä oikeasti nätti kaupunki, ja vaikka Padovakin on kaunis ja siellä on kivoja kauppja yms. minulla on siitä silti tullut aina sellainen tunne etten siellä asua haluaisi, mutta Veronasta sen sijaan tuli melkein heti että oisipa täällä kiva asua! En siis edes kunnolla tiedä mistä tuo kaupunkien välinen ero johtuu, mutta Veronassa oli vaan semmonen asuttavampi tunnelma xD
 Ei me siellä kyllä mitään ihmeempiä tehty käveltiin ympäriinsä ja kateltiin jotain nähtävyksiiä, toki myös poikkesimme joissain kaupoissa, mutta ei tämä reissu mitenkään shoppailua varten ollut. Veronassan olisi myös ollut "Juulian"-talo ja muita Roomeo&Juulia nähtävyyksiä, mutta ei me kyllä mihinkään noihin menty sillä nehän ei edes ole aitoja, kun se tarinakin on keksitty :D

En sitten ihan näin lihava vielä kuiteskaan ole, vaikka noita kiloja nyt parinen onkin keertynyt...

Lauantaina mentiinkin taas Michelan vanhemmille juhlimaan Daviden syntymäpäivää, niin kun lauantai aamuna lähdin siellä sitten taaa pyöräilemään läheisen kaupunkiin, niin kun päätin suunnata takaisin, ajattelin että eiköhän tämä toinenkin tie käy ihan hyvin, niin voitte vain kuvitella miten sekin päättyi. Minun noin 45min reissu muuttui yli 2h harhailu reissuksi, jonka aikana pyöräkin meni rikki. Voitte vain kuvitella kuinka väsytti kun palasin kotiin sillä olin tehnyt enemmän tai vähemmän 20km lenkin :D
Nyt maanantaian pääsin vihdoin ja viimein Auroran kanssa ulos, sillä emme ole aikaisemmin ikinä löytäneet aikaa jolloinka molemille kävisi, jonka takia ei olla nähty koulun ulkopuolella ties mitenkä pitkään aikaan. Mentiin siis Padovan keskustaan ja syötiin kebabit <3 Olen aikalailla rakastunut kebabeihin täällä :D Pyörittiin sitten keskustassa pari tuntia ja ostin jopa vihdoin ja viimein Naked-luomivärin.
Hävettää kyllä myöntää, mutta vaikka minä puhun nyt jo ihan ymmärretävää italiaa niin silti aina kun olen kavereiden kanssa kaupungilla sanon aina heille että voitteko te puhua mun puolesta, kun sitten niitten kauppa tätien kanssa tulee aina hirvee paniiikki ja mä muutun ihan tomaatin näköiseksi xD Valitettavasti mun pitää aina siltikin puhua, koska aina he rupeavat kyselemään jotain yksityis kohtia ja tietenkin minun pitää omat haluni sanoa, kun eivathan nuo muut niitä tiedä.

nää pehmo lelut on vaaan niin SÖPÖJÄ oli ihan hiuskarvasta kiinni etten ostanut, noh ehtiihän sitä vielä...

There's a war inside my head

Näpsäkkä elämäni italiassa senkun jatkuu. Tiesittekö että olen täällä enää alle 3kk? Aika menee periaatteessa todella nopeasti mutta taas toisaalta tuntuu että olisin ollut täällä ikuisuuden. Tämän uuden perheenkin kanssa olen ollut jo 3vk!
 Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä päivien saatossa ole oikein tapahtunut, tällä viikolla en käynyt edes kuin kerran yleisurheilemassa sillä maanantaina satoi vettä, joten ei kiitos, ja no torstaina mä sinne kyllä menin mutta suoraan sanottua tuntui että mun pää on halkeemassa kun sattu niin paljon että ei tainnut kovin tehokas treeni ollaja sitten perjantaina en mennyt ollenkaan kun sattui edellenkiin vähän päähän ja edellisen päivän kokemus ei ollut mitenkän hirveän virkistävä.
 Lauantaina mentiin Fatiman ja joidenkin sen kavereiden kanssa elokuviin katsomaan Insurgentiä. Kuitenkin ennen elokuvan alkua käytiin vähän pyörimässä yhdessä ostoskeskuksessa ja toki syömässä mäkissä. Tämä Divergent sarja vaikuttaa ihan lupaavalle ja on ensimmäinen elokuva joka on ehkä jopa parempi kuin kirja, mutta tuo kyllä johtuu vain siitä että ne eroavat jonkun verran toisistaan ja koska kirja loppui todella tyhmästi niin minulla on nyt toiveet korkealla että elokuva ei loppuisi samalla tavalla.
Sunnutaiana Fatima lähtikin koulun kanssa viikoksi Saksaan eli saan nyt tämän viikon elellä ylhäisessä yksinäisyydessäni xD Illemmalla mentiinkin Michelan vanhempien luokse ja käytiin läheisessä kaupungissa, jonka nimeä en nyt kyllä muista mutta nätti oli! Jäätiin sinne yöksikin jonka takia minun ei tarvinnut mennä kouluunkaan. jep ei valittamista :D
Aamulla käytiinkin stten Michelan isän ja Nicolan kanssa markkinoilla Cittadellassa joka oli kyllä tosi nätti paikka. Minä kun ahkerana tyttönä työnsin Nicolan rataita niin joku Michelan isän kaveri luuli että minä olen Nicolan äiti... En tiennytkään että minä lökärit ja huppari päällä, ilman meikkiä näytän tarpeeksi vanhalle ollakseni melkein 2 vuotiaan lapsen äiti xD

KEVÄT!!

Freedom is a lonely road

Välillä sitä oikesti miettii miksi sitä aloitinkaan tämän blogin, minä ene des pidä kirjoittamisesta enkä ole siinä erityisen hyväkään mutta jooh kyllä tätä kai on pakko jaksaa kesäkuun loppuun asti xD

okeii eli elämä uudessa perheessä onkin alkanut menemään jo oikein normaalisti. Kaikki koulu kuviotkin on jo suunnilleen hallussa, ei sillä että toi junalla meneminen yhtään sen vaikeampaa kuin bussilla meneminenkään oilisi.
Yleisurheilu on kyllä aika raskasta vielä alkuviikosta mun lihakset teki kuolemaa kun maanantaina ja keskiviikkona kävin sielläkin hyppelehtimässä. Perjantaina en yleisurheilua käynyt tekemässäkään sillä täällä on nyt tälläinen oksennustauti liikeellä ja tämä perheen pienin Nikolahan sen jo oli kerennyt itselleen hommata. Voitte vain kuvitella että täällä on sitten suunnilleen kaikki mummeista lähtien sen kerännyt.
Fatimankin kanssa siis samana päivänä sairastuttiin, minä vain onnekkaan tyttönä ehdin lähteä kouluun ennen sen huomaamista. Mentiin sopivasti elokuviinkin mutta en nyt sen tarkemmin rupea kertomaan tapahtumien kululkua, mutta mainitsen vain sen että sellaiset sivulle päin liutettavat ovet ei ole kovin kivoja silloin kun yrität juosta kovalla kiireellä vessaan ja tietenkin työntää ovea... xD
Tämän takia en viikonloppunakaan tehnyt oikein mitään, kunhan lahnailin vain kotona. Tämän perheen kanssa on kyllä ainakin tähän mennessä ollut paljon helpompaa ja nämä vaikuttavat mukavan normaaleille ihmisille eli toivottavasti myös jatkuu tällälailla :)
Ainiin yhtenä päivänä Fatiman ja sen parin luokkalaisen piti käyttää minun konetta että pystyivät tekemään yhden koulutyön sillä hänen tietokoneensa ei suostunut hyväksymäään sitä ohjelmaa. No minun konehan pätti tietty rueta tekemää kaiken maailamn päivityksiä ynnämuita, ja kun minä palaan koulusta myöhemmin kuin muut eli syön yksin niin kun olin syömässä oli aika huvittavaa kuunnelal kun välillä aina juoksivat luokseni ja yrittivät kertoa mitä koneen näyttöön oli kirjoitettu tietenkin suomeksi :D

Tästä viimeisestä kuvasta. Yhtenä päivänä viimeisellä tunnilla meidän opettaja kai vain unohti tulla tunnille tai jotain, koska esimerkiksi minä olin kyllä nähnyt hänet sinä päivänä, mutat niimpä oltiin vain tunti luokassa tekemättä mitään ja jotkut tekivät tuohon luoakn keskelle tuolalisne tilan jossa he rupesivat pelamaan jalkapalloa :D Tää mun koulu on niin opiskelevainen xD

I'd like to make myself believe

Okeii nyt pystyn kirjoittamaan vähän rauhallisemmin ja muutenkin nyt kun olen tutustunut jo vähän uuteen perheeseeni niin pystyn heistäkin sanomaan jotain.
 Jaan siis huoneen Fatiman kanssa, vaikka näillä onkin ylimääräisiä huoneita mutta se kai johtuu siitä kun Fatima halusi että ollaan samassa huoneessa. Hän on onneksi aika puhelias joten se että minä en puhu 24/7 ei haittaa niin paljoa.
Tässä meidän huoneessa ei oikeastaan ole mitään muuta kuin sängyt, molemmille lipastot vaatteita varten ja sitten yöpöydät. Ei toi kyllä minua haittaa ihan kiva tää on. Ainoa outo juttu on se että meillä ei ole peittoja :D Siis on lakana ja sitten sellainen viltti siinä lakanan päällä. Kaipa kaikkeen tottuu. Tämä talo on siis aika iso kun nällä on esimerkiksi 4 vessaa.
Nämä vanhemmatkin vaikutta tosi kivoille ja rauhallisille, eli toivottasti ei synny mitään pahoja ongelmia. Niin ja toki nämä molemmat työskentelee jollain lailla nuorten kanssa, esim. sellaisten lastenkotien ja muitten vastaavien kanssa eli näillä on muutenkin vähän enemmän kokemusta nuorista.
Mä en kyllä kohta mene täällä ollenkaan kouluun, kun tämä Rovigo on vähän kauempana Padovasta jotenka minun pitää aamulla mennä junalla kouluun niin saan tulla kouluun joka päivä 30 min myöhässä. Ja perjantaisin meillä olisi koulua 8h niin minun ei tarvitse tehdä sitäkään, koska illemmalla on vaikeampaa löytää juna ja joka tapauksessa 3 viimeistä tuntia en tekisi yhtään mitään.
Joo selvisimpä jopa perjantaina kouluunkin, aamulla mun piti mennä sisälle 8.30 mutta koska se mun koulun rehtori ei ollut velä kirjottanut mulle sitä lupaa että voin ilmestya 30min myöhässä, sellaiset siivooja tädit ei antanut mun mennä sisälle. Onneksi Melissakin oli myöhässä niin ootettiin sitten se puolituntia yhdessä ulkona :D
Perjantaina aloitin myös yleisurheilun, jota siis harrastaa myös Fatima, joka onkin ainoa syy miksi minä sitä aloitan harrastamaan. Ei sillä ettei se olisi ihan kivaa, mutta itsekseni en sitä varmaan valitsisi. Lihakset ainakin tuli ihan mukavan kipeiksi, eli ei ainakaan enää tarvii lähteä muuten vaan lenkeille juoksentelemaan :D
Lauantaina aamulla meninkin ystävien kanssa kaupungille Padovaan ja sain nyt vihdoinkin ostettua converset ja nahkatakin kun alkaa näissä talvitamineissa tulla vähän kuuma kun päivällä on yli 10 astetta lämmintä. Kun Padovasta palasin kotiin olinkin täällä vain hetken kun sitten lähdettiin Fatiman kanssa jonnekin toiseen kaupunkin karnevaaleihin. Siellä tavattiin jotain hänen ystäviään ja huiskuteltiin ulkona johonkin 11 asti ja sen jälkeen lähdettiin Michelan kyydillä takaisin kotiin.
Tänään tuleekin Michelan porukat syömään meille niin saan tavata heidätkin :)

Tämä on Flavion koira xD

I don't want to face the world in tears

Okeii eli blogi on nyt myöhässä koska vaihdoin tänään perhettä :D Olin siis sunnuntaista tiistaihin Flaviolla ja tänään tiistaina siis muutin uuteen perheeseeni. Tämä perhe on Rovigossa, ei kovin kaukana Padovasta,eli minun ei tarvitse vaihtaa koulua, ja siheen kuluu äiti,isä, 15v.sisko ja 1,5v.poika. Mitä nyt olen näiden kanssa ehtinyt olemaan vaikuttavat oikein kivoille ja toivon että ei tule samanlaisia ongelmia kuin viimeksi.
 Entisen perheen siis jätin koska meillä oli ihan koko ajan ongelmia ja ei sitä nt kovin kivaksi voi sanoa jos aina on jotain meneillään eikä ikinä kaikki ole hyvin. Entisen perheenkin kanssa kylläpysytään yhteyksissä ja nähdäänkin sanuttaisesti, eli ei nota edeltäviä kuukausia noin vain unohdeta.
Edellisella viikolal kävin yhden mun kaverin luokan kanssa retkellä ja koulu nyt muutenkin menee hyvin.
En nyt oikein tiedä mitä pitäisi kirjoittaa kun kaikki on vielä ihan uutta. Eli tämä oli nyt vain tälläinen nopea pikailmoituspostaus ja kirjoittelen kunnolla ensi viikonloppuna.

junasssa matkalla Flaviolle

uusi perhe