How does the earth under your feet just slip away?

Nyt tuli sitten Roomassakin käytyä. Voin kyllä sanoa että oli ihan huiput 4 päivää ihan parhaassa seurassa!

Vielä junassa ollessani olin hieman peloissani, että entä jos en saa niiden muiden kanssa mitään juttua aikaiseksi ja siitä tule vaan ihan tylsä hiljainen reissu. Silloin vuoden alussa Milanossan oli nimittäin aika hiljainen ja jännittynyt mutta onneksi pelkoni osoittautuivat kokonaan vääräksi!

Ihmisten kanssa tuli heti ihan erilailla toimeen kuin ennen ja kaikilla oli niin paljon kerrottavaa ja kyseltävää. Oli niin ihanaa huomata että ne asiat, ajatukset ja tunteet joita sonulla oli ollut ja joita luulit oudoiksi olivatkin aivan samanlaisia kuin muilla ja en onneksi ole ollut ainoa jolla on ollut ongelmia perheen kanssa ja se kaikki oli ihan yleisestikkin vain niin ihanaa ja helppoa että ei voi olla muuta kuin iloinen.

Siellä kyllä tajusi mitenkä paljon itsekkin on muuttunut ja italialaistunut,sillä Reese, tyttö jonka kanssa vietin 90% ajastani siellä, sanoi minulle että minun kanssa ei tule ikinä hiljaista kun minulla on koko ajan jotain puhuttavaa ja kuinka puhelias siis olen. Tuo oli tosiaankin ensimmäinen kerta kun minulle on sanottu noin ja hyppelinkin ihan täpinöissäni tuon kuullessani. Kaikki myös todettiin että kaiken maailman iholla oleminen on tullut suunnilleen luonnolliseksi meille eli poskipusut annetaan nähdessä ja hyvästellessä ja kaverin kädestä pidetään kiinni kun kävelään kaupungilla ja muutenkin kaikki tuollainen ennen niin luonnoton käytös on muuttunut aivan vastakohdaksi eli siis melkeimpä luonnolliseksi.

Roomasta kaupunkina en voi oikein sanoa mitään sillä vaikka oltiin siellä 4 päivää ei ehditty käydä missään ostospaikoissa yms. eli niistä "tärkeimmistä" jutuista en omista mielipidettä mutta ainakin noi historialliset kohteet oli ihan kivoja ja muutenkin jotenkin vain pidin yleisestiottaen siitä ilmapiiristä, joka kylläkin saattoi johtua niistä ihmisitä.

Mitä siis teimme siellä, kävimme katsomassa ja vierailemassa kaiken maailman turistikohteita joidenkan nimiä en muista. Jouduttiin jonottamaan ja kävelemään paljon mutta ei se haitannut sillä kaikki olimme varautuneita niihin. Kävimme myös tanssimassa yhtenä iltana joka oli muuten todella hauskaa kun porukka oikeasti halusi tanssia eikä vain ollut sillen "ei viitti en osaa" asenteella. Minäkin siis olin tanssimassa toista kertaa elämässäni, mutta enkohän minä ihan siedettävästi pärjännyt!

Hotelli oli ihan kiva meidän huone oli vain vähän pieni neljälle henkilölle ja meidän vessa oli hieman ällöttävä, mutta siis yleisesti ottaen olin siihenkin iha tyytyväinen. Aamupala oli hyvä, sillä siellä oli sellaisia ihania kroisantteja joiden sisällä oli suklaata, njam!

Kotiin lähtö oli kyllä niin surullinen sillä näihin ihmisiin oli kyllä kiintynyt aivan liian nopeasti ja oli ihan kamala hyvästellä kaikki ja sen jälkeen vain jäädä odottamaan junaa. Yritettin tehdä kaikenlaisia suunnitelmia että saisi edes joitain nähtyä vielä joskus ja toivon kyllä kovasti että ne toteutuisivat!

Ainiin sain myös tietää että minun kanssa samassa kaupungissa asuu yksi USA;lainen tyttö ja olenkin menossa heille huomenna syömään!

Reese siis laittoi t-paidan, joka vielä hohti pimeässä, päähänsä yöksi jotta hänellä olisi aamulla kivat kiharat :D

26

And let's be clear, I trust no one

Suunutaina menin vietinkin koko päivän Melissan kanssa. Aluksi raahauduin heille, jotka siis asuvat aika kaukana meiltä ja vähän aikaa vain höyskyteltin ympäriinsä ja syötiin lounasta, jonka jälkeen suuntasimmekin Melissan vanhempien kanssa rantaa kohti.

Vesi oli kyllä hieman vilpoista vielä, mutta kyllä me siltin jonkun aikaa sielläkin rieuhutiin! Ei aurinkoa ottaessakaan tullut ylitsepääsemättömän kuuma sillä siellä oli semmoinen aika kiva tuuli niin pystyi olemaan juuri sopivassa olotilassa.

Jossain vaiheessa huomatiin että rannalle alkoi keertyä kamalasti porukkaa ja sitten huomatiinkin että tuli semmoinen kunnon delfiini lauma siihen ihan ranan lähelle. Melissan vanhemmatkin näkivät delfiinejä tuollalailla ensimmäistä kertaa että varmaan ihan minua varten tulivat tuolallailal näkyville xD

Kokopäivä rannala vietettyämme suuntasimmekin kotia kohti, toki unohtamatta syödä joka hoidettiin pizzan merkeissä! En kyllä sopisi italialaiseksi kovin hyvin sen puoleen että aina pitää olla tarjoamassa muille niiden ruoat/ostokset tai mitä ikinä pientä nyt sattuukaan ostamaan. Kaikki on aina niin anteliaita että huhuh, en pystyisi...

näyttää kuin kävelisin vetten päällä xD

pikkasen pääs nuo käsivarret ja olkapäät kärähtämään

jäätelöitä hakemassa..

Tähän nyt laitan ihan teidän viihdykkeeksi tälläisiä turhanpäiväisiä videoita, mutta katsokaa ja nauttikaa joka tapauksessa!

Tässä vikassa videossa näkyy mun rasittava tapa sanoa sanat melkein aina automaattisesti feminiineinä. Italiassahan sanat siis voivat olla femiinejä tai maskuliinejä ja minä olen varmaankin sen takia kuin itsestäni puhuessa pitää tietty käyttää feminiiliä olen tottunut puhumaan aina feminiilissä vaikka suurempi osa sanoista onkin maskiileja..

32

When is an act of mercy actually an act of cruelty?

Mulla alkaa suoraan sanottuna olla aika pahasti pulaa kirjotettavasta, elämässä ei vaan tapahdu oikein mitään. Ensi viikolla onneks menen Roomaan mutta jos satutte omistamaan joitain postaus idoita niitä saa ehdotella!
Olin tässä nyt hetken yritäänyt olla dietillä, joka oli itseasiassa alkanut tuottaa tulostakin, kun istuimme ensimmästä kertaa taman perheen kanssa pöydän ääreen keskustelemaan asioista. Edellisistä kerroista minula oli vähän huonoja muistoja eli voitte kuvitella että olin tottakai hieman hermostunut.
Minulla on hermostuesani hieman tälläinen huono tapa eli en tosiaankaan tiedä mistä tämkin on siis tullut mutta minä hymyilen. Ja siis en mitään sellaista pientä suloista suunpielien nousua vaan siis ihan kunnon pepsodent hymyä joka ei varmaankaan vaikuta ihan normaalilta. Sillä ajatelkaapas olette valittamassa teillä väliaikaisesti asuvalle henkilölle hänen huonosta käytöksestään ja hän vain istuisi täydellisessä ryhdissä kunnon irvikissa hymy naamalla, niin mitäs ajattelisitte? Onko tyypillä ihan kaikki muumit laaksossa? Jep ja voin vain kuvitella että kun se minun hymy ei siis todellakaan näytäkkään yhtään luonnolliselle eli on varmaankin pelottavankin näköinen.

oikein mieltä rauhoittava, eikö totta?

Toisaalta en kyllä yhtään ihmettelisi jos nämä italialaiset eivät edes tajuaisi että se hymy ei ole luonnollinen, sillä ihminen joka tuntee minut sen nyt tajuaisi, mutta täällä olen huomannut (ainakin sen toisen perheen kanssa) että nämä eivät välttämättä tajua niitä pieniä minun tunnetiloistani kertovia merkkejä. Kaulakorun näpräämistä, outoa hymyilyä ja no jäykkyyden nämäkin huomaavat ja toki myös sen jos minun rintakehäni alkaa punertamaan mutta joka tapauksessa sellaiset pienemmät ei koko vartaloa ottavia merkkejä ei vaan huomattu.
Myös muistan joskus oikein liioitelleeni iloisuuttani jotain asiaa kohtaan, että hekin tajuaisivat että olen oikeasti ilonen ja tyytyväinen, sillä minulle on sanottu etten näytä innostumistani olleenkaan, mutta joka tapauksessa lopussa saan kuulla kuinka en vaikuttanut ollenkaan iloiselle tyytyväiselle tai kiitolliselle. 
Tuo kiitollisuus oli se juttu jota siellä haettiin. Mutta entä kun se jatkuva kiitollisuus alkaa tuntua työltä? Miten voit tuntea itsesi perheen jäseneksi jos tunnet olevasi jatkuvasti kiitollisuudenvelassa heille? He ovat kuiteskin sinut vapaa ehtoisesti ottaneet mutta sitten odottavat jotain ihmettä. Ei en sano etteikö pitäisi olla kiitollinen mutta sitä kiitollisuuden odotusta ei kuulu työntää toiseen namaan kokoajan.
Olisitte edes esittäneet että olitte pyytteettömästi mukana.

Lenkillä. Tää on kyllä vähä outo kyva kun toi tyttö on tossa tolleen oudosti :D

Tälläinen yleisesti aloitettu teksti muuttui näpäkästi sellaiseksi jossa valitan vanhasta perheestä, no käy se näinkin.
Jooh nyt takaisin aiheeseen. Pöydässä ei siis tällä kertaa tullut valeja käytöksestä (ainakaan paljoa xD) mutta dietille sanottiin ei. Olen siis tänne tultuani sairastellut paljon ja perheeni ja aluevalvojani sanoivta että dietti saa nyt odottaa Suomeen sillä tarvitset energiaa kaikkeen muuhun. Harmi sinäänsä mutta enköhän minä kestä. Muuten puhuttiinkin aika normaaleista aiheista eli vihdoin ja viimien suoranaisesti minun käytökseni ei ollut viallinen.
Koulussa tänään yksi luokkalaisitani ehdotti että koulun viimeisenä päivänä mentäisiin kokoluokka rannalle että minäkin pääsen heidän kanssa, joka kyllä kuulostaisi todella kivallle eli toivotaan että laitetaan tuo idea myös käytäntöön!
Ihmiseksi jolla ei ollut mitään kirjoitettavaa, mielestäni kirjoitin jo ihan tarpeeksi eli heippa vaan teillekin en jaksa tätä enää. Blogi ei siis todellakaan tule olemaan asia jota ikävöin sitten Suomessa...

39

I've got a brand new cure for lonely

Mulla ei kyllä ole nyt melkin mitään kerrottavaa, paitsi se että käytiin vihdoin ja vii-
tähän välin, joka syntyi ihan itsestään minun panikoidessa, on pakko sanoa, että melkin heitin/potkaisin juuri koneeni lattialle kun ampiainen oli tullut sisälle ikkunasta xD
mein Venetsiassa! Oli kyllä oikein kiva paikka, vaikka jostain syystä ajattelin että siellä olisi enemmän vettä. Ei sillä että siellä ei sitä vettä olisi ollut, mutta kun niitä isoja alueita jossa se kaupunki näytii ihan normaalillekin oli, niin en tiedä tätä ennen minulla taisi vain olla sellainen käsitys että se koko paikka on sitten vain pelkkää veden päällä kelluvaa rakennusta.
San Morcon aukiolla halusin ottaa kuvan jossa ollan kaikki, niimpä siis kilttinä tyttönä menin kysymään joltain japanilaiselta/kiinalaiselta voisiko hän ottaa sen, niin en ollut ehtinyt sanoa kuin "excuse me do u speak english?" kuin jo tuossa vaiheessa kyseinen henkilö katsoi minua päästä varpaisiin pysähtyen kameran kohdalle ja sen jälkeen hyvin halveksivan ilmeen kanssa sanoi "no" ja lähti pois. Siinä minä olin vaan silleen

 Saatiin kuva joka tapauksessa otettua, mutta oli kyllä suoraan sanottuna aika outoa käytöstä. Kai mun naama ei vaan sitten miellyttänyt tarpeeks... Oli muutes ensimmäinen (ja viimeinen?) kerta kun kysyin keneltäkään voitko otta meistä kuvan.
Ostin sieltä myös postikortteja ja -merkkejä mutta minä siis kuulemma oikein huudan ulkomaalaisuuttani eli vaikka puhun italiaksi minulle vastataan tosi usein enganniksi, vaikka joskus se englanti on niin huonoa että ymmärtäisin asian paljon paremmin italiaksi. Tässäkin siis kävi näin enkä suoraan sanottuna ymmärtänyt melkein mitään mitä tämä myyjä minulle puhui ja tottahan toki sitten junassa ollessa kun katsottiin sellaista lehtistä jonka hän oli minulle antanut tajusinkin että ne postimerkit jotka olin ostanut eivät olleet normaaleja merkkejä ja ne käyvät vaan tiettyihin outoihin postilaatikihin, joita ei tietenkään ole missään täälläpäin. Pitää varmaan ostaa uudet vaikka noistakin maksoin ainakin 5 euroa.

Mä en tykkää muokkailla kuvia, vie liikaa aikaa ja raskasta ja totesin että näistä kaikista kyllä näkee ihan tarpeeksi, eli hyväksykää jokainen sellaisena kuin se on ;)

Nyt tiistaina täällä oli joku opettajien(/ja oppilaiden?) lakko ja kun minä kilttinä tyttönä raahaudun sinne kouluun niin ensinnäkin jo matkalla tulee mun ystäviä vastaan jotka sanoo että vaan liikunnan opettajat on koulussa eli muut saa mennä kotiin ja sen jälkeen meninkin vain ilmoittamaan itseni paikalle, eli piti sellaista korttia käyttää lukijassa jonka jälkeen palasinkin pikimmiten kotiin. Olin siis koulussa vain max.5min ja silti tässä minin pikku vierailussani meni 3 tuntia. huoh sellaista se on kun joutuu käyttämään kaiken maailan junia, busseja ja pyöriä...

46