Le foto di una cosa che mi è piaciuto tanto!

Kuten edellisessä postauksessa sanoin minulla ei ollut vielä näitä kuvia itselläni mutta sain nyt nämä kuvat kotiinkin niin aattelin laitta joitain niistä nyt teidänkin nähtäville!

Nää opetti tosi kätevän veneeseen vedestä veto tavan, sillä tässä alussa minä olin ainoa joka pääsi veneeseen niin tuon pojan joka on minu  vieressä sain vedettyä ylös ja sen jälkeen kuten kuvassakin näkuu vedin vielä pari muutakin minua isompaa ihmistä kyytiin!

fear wants to be felt

Viime viikolla olin taas kipeänä ja kukkukin meni jopa niin kipeäksi että en voinut edes syödä kunnolla, niimpä menimmekin käymään lääkärissä. Paha angiinahan minulla oli mutta onneksi sain lääkkeet ja pääsinkin lähtemään seuraavaa päivänä luokkaretkelle.

Ai sanoinko luokaretki? Tarkoitin keskitysleiri....

No ei oli siellä ihan kivaa, mutta siis kun siellä vaan tehtiin nin paljon urheilua ja en saanut nukuttua ollenkaan niin en voinut tuota vertauskuvaa olla käyttämättä :D

Mentiin siis jonnekkin melkein vuorille ja heti kun saavuttiin paikalle lähdettiin sellaiselle ihanalle ja raikastavalle pikku pyöräilylle. Oli oikein mukava 35km lenkki vastatuulessa ja tietenkin minä olin vielä vähän kipeäkin. Onneksi kuitenkin tästä suuresta koitoksesta selvisin ja loppu ohjelmisto kuulostikin jo vähän miellyttävämmälle.
Hetken aikaa levättyämme lähdimmekin katsomaan jotain ihme luolia, joka oli oikeasti vain yksi luola ja aika köyhä sellainenkin, mutta tulipahan sekin nähtyä. Se oli ehkä sellanen tippukiviluola, ehkä...
Vihdoin ja viimein suuntasimme kohti nukkuma paikkaamme! Paikka oli oikein muka melkein kaikki tytöt nukuimme samassa huoneessa kun taas pojilla oli kaksi huonetta. Meidään huoneessa oli se ongelma että 14 tyttöä ei oikein hyvin ehdi käydä 1hssa suihkussa, kun siellä oli 2 suihkua joista toinen lopetti toimintansa melkein heti.
Jooh no alku ilta menikin ihan näpäkästi, mutta mulla on sellainen mielipide että tämä mun luokka ei yksinkertaisesti kykene olemaan sovussa liian pitkiä aikoja, niin siellä saatiin sitten ihan jäätävän kokonen draama aikaiseksi. Mitän suurta draamaahan ei olisi oikeasti ollut, mutta kun nämä eivät osaa myöskään antaa asioiden olla ja odottaa aamuun vaan onhan se nyt ihan pakollista KOKO yö höyskyttää kaikkee turhaa niin ettei varmasti kukaan pysty nukkumaan paria tuntia enempää.
Seuraavana aamuna kuiteskin raahauduin rohkeana tyttönä tekemään trekkingiä eli siis mentiin kävelemään vuorille. Se oli oikeesti aika mukavaa vaikka kyllä siinä aika pahasti väsyi kun tunteja kuiteskin siellä käveltiin.
Sitten käytiinkin syömässä josta nopeasti suunnattiinkin tekemään raftingia. Eli siis sellaisilla isoilla soudettavilla kumiveneillä mentiin joessa ja sitten piti mennä kaikenmaailman kiviä ja kallioita päin ja toki roiskuttaa vettä toisten veneiden päälle. Sitten saatin myös uida siinä ihan lämpimässä joessa (8 astetta) mutta oneksi sentään meillä oli ne märkäpuvut vaikka ne ei kyllä siinä joessa ollessa auttaneet mitään vaan vasta sen jälkeen kun et ollut enää vedessä. Mutta tämä rafting oli kyllä ylivoimaisesti mun lempi puuha tällä matkalla!

valitettavasti mulla ei ole vielä kuvia mutta tämä kuva oli fb:ssä niin otin sieltä

Lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa discotecaan! Ihan vaan tämmöinen pikku vinkki kaikille, jos olette menossa tanssimaan ja sinä et ole ikinä tanssinut tai no oikeastaan ihan sama vaikka olisitkin tanssinut, en suosittele ihania meidän kaikkien niin rakastamia korkokenkiä. Jalat lähti suunnilleen irti loppu illasta kun sattui niin paljon. Mutta mentiin siis fatiman ja parin sen kaverin kanssa ja höyskyteltiin siellä johonkin 2 asti ennen kuin tulikin kotiin paluun aika. Oli oikein mukavaa ja voisin kyllä mielelläni tehdä uudestaan, ilman korkkareita kylläkin...

ensinnäkin ainoa syy miksi julkaisen näinkin upean kuvan on se ettei tämän ole tarkoutus olla mikään kauneus blogi, mutta ihan vaan tiedoksi kaikille, ei hiukseni eivat olleet rasvaiset, ne eivät myöskään ole päältä mustat, minulla ei ole myöskään noin huono ryhti ja ei en myöskään ole lihonut vielä aivan noihin mittoihin.

Insieme siamo l'inizio e la fine

Tähän olen listannut kuvilla ja pienillä teksteillä vaihto-oppilas vuoden joitain pelkoja ja vaikeuksia. Ja muitakin "ongelmia"jotka ovat tulleet jossain vaiheessa vuotta vastaan.

Kun sitä kritiikkiä vaan tulee niskaan sellaista vauhtia että tuntuu ettet vaan kestä. Ihmisillä on vaan niin eri kuvat mielessään millainen sitä oikein pitisi olla, että sitä ei vaan aina jaksais.

Niin mistä niitä tunteita aina okein kumpuaa? Ennen oltiin kuin kiveä ja nyt...?

Tässä on se ajatus, että sitä oikeasti miettii, jos ne sun kaverit tajuaakin että ne ei tarvitse sua tai hommaavat että hommat menee helpommin ilman.

Kun saat koulusta jotain muuta kuin yksinkertaista italiaa :D

Tää ois oikeasti joskus niin mukavaa. Se on se kun oma luonne ei anna periksi sen vertaa että sen pahan olonsa myöntäisi ennen sitä tilannetta kun sitä ei voi enää kiistääkkään. 

Kun sinulta kysytään ihan jotain Suomesta ja et tiedä yhteenkään vastausta. Olethan sinä ne joskus jossain kuullut/opiskellut mutta mistään mitään enää muista.

Joo ruoka vaan maistuu vähän turhan hyvin. Täällä oikeesti ymmärtää miks kaikki tulee vaihdosta lihapullina takas.

Kuva varmaan kertoo jo kaiken...

Täällä tulee oikeasti tarve tuntea itsensä välitetyksi, sillä mitenkä voit luottaa siihen että ihmiset jotka olet vasta tavannut välittävät sinusta oikeasti, mutta joka tapauksessa sinun kuuluisi luottaa heihin ja antaa heidän olla sinun tukipilarisi. 

Myös se kun sanotaan että asian arvon tajuaa vasta kun sen menettää, on niin totta. Vaikka täällä ollessa ei mitään oikeaa menetystä tapahdu, sitä oppii katsoman asioita niin erilailla. Perhettä, kavereita, itse niitä maan tapoja ja jopa koulua tulee ihna oikeasti ikävä. Ja kun alussa ja toki vähän myöheminkin kohtaat vakeita asioita ja tilanteita on suoraan sanottuna mahdotonta olla ajattelematta, mitenkä kotonakin tätä ongelmaa ei edes olisis ikinä tullut ja kuinka odotat jo kotiin pääsyä. Toki sitä myöhemmin sitten tajuaa että nuo ovat vain niitä heikkoja hetkiä joita tulee kaikille, mutta sillä hetkellä jos saisit päättää olisit jo juoksujalkaa menossa kotiin. 

Myös lause joskus sinun pitää astua kauemmaksi nähdäksesi kokonaisuuden toimii hyvin vaihtari elämässä, sillä täällä ollessa on oikeasti aikaa analysöidä millainen se sinun elämäsi oikeasti olikaan, ihmiset, harrastukset ja ihan kaveri-analyysit tulee ajateltua monia kertoja.

Ja sitäoikeasti tulee ihan kateelliseksi joskus (enemmän alussa) kun lueat watsapp ryhmä keskusteluja joissa ihmiset on silleen "Heiih voiks kukaa olla???" Ja sitten tekevät kaiken maailman suunnitelmia. Myös kun näkee mitenkä nämä perheet on yhtenäisiä ja sitten ruetaan ajattelemaan kotia ja tulle kateelliseksi kun toiset saa olal omiensa kanssa sun sinä olet poissa niiden luota.

Valitettavasti loputulos on kuiteskin tämä:

mutta toisaalta tämä vie ehkäpä silti voiton kotiin!

Olen siis tehnyt tätä postausta tässä vuoden aikana aina sillöin tällöin ja noh kuvat varmaan kuvastaa mun sen hetkisiä mielentiloja aika hyvin, nämä eivät valitettavastikkaan ole aika järjestyksessä.

Best of us can find happines in misery

Oltiinkin ihanasti viime torstaista tämän viikon tiistaihin asti pääsiäislomalla, joka tulikin kyllä hyvin tarpeeseen, en nimittäin tehnyt mitään. To-pe vaan lahnattiin kotona, kävin tosin kyllä yleisurheilee mutta muuten, ja oln vain koneella ja katoin sarjoja ja pelattiin myös wiillä Just Dance:iä joka on muutes oikeesti aika hupaisa peli vaikken minä nyt osaakkaan tanssia.
Lauantaina lähdettiinkin sitten Michelan vanhempien luokse, sillä sunnutaina pidettiin sellaiset koko suvun pääsiäisjuhlat. Sunnuntaina kuitenkin valmisteltiin vain ruokia ja pöytiä valmiiksi mutta muuten sitten aika rauhassa meni tämäkin päivä. Sunnuntaina sitten launaalla syötiin jo ihan kamalasti ruokaa, kun Daviden vanhemmat tuli silloin syömään. Olin siis jo ihan täynnä silloin mutta voitte vaan kuvitella kun illalla söin sitten vielä enemmän.
Illaksi tuli siis yhteensä 34 henkilöä eli voitte vaan kuvitella että minulle tuo tilanne ei ollut mikään riemuisa, sillä tollasessa laumassa keskellä tuntemattomia ihmisiä ei tosiaankaan ole ihan mun lempi tilanne, mutta mielestäni selviydyin siitä ihan hyvin ja puhuinkin jopa ihmisille(vähän).
Voin kyllä sanoa että olin ihan onnellien että nuo juhlat olivat vain kerran sillä, hrrr taistelen mun luonnetta vastaan noissa tilanteissa. Mutta joka tapauksessa jotain ystäviä tuli heti seuraavana päivänä syömään, mutta niiden kanssa oli ihan mukavaa kun ei ollut semmonen jäätävä lössi vaan ihan inhimillinen määrä sitä porukkaa.
 Ruokailun jälkeen lähdettiinkin käymään, jossain aika nätissä kaupungissa, jossa syötiin jäätelöt ja kiereltiin varmaan joku parisen tuntia. Illaksi sitten palattiin vielä mummilaan ja syötin illallinen ennenkuin suunnattiinkin kotiin päin.
Koulussakin tein suorastaan "loisto" suorituksen kun pidetiin enkussa esitys kultuuri turismista(?? cultural turism) ja siis oltiin odotettu tuota meidän vuoroa suunnilleen pari kuukautta ja minunhan siis olisi pitänyt osata se teksti unissanikin, mutta voitte varmaan kuviella mitä kävi... Ensinnäkin olin ihan paniikissa, unohdin pari juttua ja puhuin ihan järkyttävän nopeasti, lausuen todella epäenglatimaisesti ja tehden ihan järkyttävästi kielioppivirheitä. Halusin kuolla häpeään tuon jälkeen enkä edes halua tietää minkä numeron saan tuosta xD
Ei olla Fatiman kanssa menty yleisurheiemaan varmaan 3viikkon yhdessä, kun aina toinen ei oel paikalal, tai pitää opiskella tai sataa (jollain minä en mene) tai jotain muuta niin valmentajakin on alkanut jo kyselemään että näjdäänkö me Fatiman kanssa toisiamme ikinä, vaikka molemmat ollaan sanottu että "joooo kyllähän  me, jaetaan huonekin :D"
Niin siis nyt perjaintaina minä en päässyt meneään sillä olin kipeä. Aamulla herätessäni olin ihan että en jaksa mennä kouluun, selkään sattuu kamalasti, pää kipeä ja ei vaan pysty, niimpä ajattelin ihan vain huvin vuoki mitata kuumen vaikka ei minusta edes tuntunut sille että minulla sitä olisi niin kappas vain olihan minulla sittenkin! Voi sitä riemun määrä, niimpä menin vain äkkiä takaisiin nukkumaan.

Ehkä yks söpöimmistä elokuvista

Piti ihan itsekseni taiteilla tälläinenkin ateria kun kaikki muut tuli myöhässä kotiin :o

Mä en suoraan sanottuna tiedä miksi minä ajattelin että saisin pidettyä luontevat välit ton mun vanhan perheen kanssa, sillä minä jätin sinne joitakin tavaroita, sillä tietenkin oletettiin ettei mitään ongelmia tule mutta noh nytten kun minun piti mennä sinne he rupesivat taas vaikeiksi josta johtuen koko homma peruuntui eikä minulla olenyt mitään havaintoa miten mä ne mun tavarat sieltä haen :D Pitää varmaan pyytää Flaviota... xD