fear wants to be felt

Viime viikolla olin taas kipeänä ja kukkukin meni jopa niin kipeäksi että en voinut edes syödä kunnolla, niimpä menimmekin käymään lääkärissä. Paha angiinahan minulla oli mutta onneksi sain lääkkeet ja pääsinkin lähtemään seuraavaa päivänä luokkaretkelle.

Ai sanoinko luokaretki? Tarkoitin keskitysleiri....

No ei oli siellä ihan kivaa, mutta siis kun siellä vaan tehtiin nin paljon urheilua ja en saanut nukuttua ollenkaan niin en voinut tuota vertauskuvaa olla käyttämättä :D

Mentiin siis jonnekkin melkein vuorille ja heti kun saavuttiin paikalle lähdettiin sellaiselle ihanalle ja raikastavalle pikku pyöräilylle. Oli oikein mukava 35km lenkki vastatuulessa ja tietenkin minä olin vielä vähän kipeäkin. Onneksi kuitenkin tästä suuresta koitoksesta selvisin ja loppu ohjelmisto kuulostikin jo vähän miellyttävämmälle.
Hetken aikaa levättyämme lähdimmekin katsomaan jotain ihme luolia, joka oli oikeasti vain yksi luola ja aika köyhä sellainenkin, mutta tulipahan sekin nähtyä. Se oli ehkä sellanen tippukiviluola, ehkä...
Vihdoin ja viimein suuntasimme kohti nukkuma paikkaamme! Paikka oli oikein muka melkein kaikki tytöt nukuimme samassa huoneessa kun taas pojilla oli kaksi huonetta. Meidään huoneessa oli se ongelma että 14 tyttöä ei oikein hyvin ehdi käydä 1hssa suihkussa, kun siellä oli 2 suihkua joista toinen lopetti toimintansa melkein heti.
Jooh no alku ilta menikin ihan näpäkästi, mutta mulla on sellainen mielipide että tämä mun luokka ei yksinkertaisesti kykene olemaan sovussa liian pitkiä aikoja, niin siellä saatiin sitten ihan jäätävän kokonen draama aikaiseksi. Mitän suurta draamaahan ei olisi oikeasti ollut, mutta kun nämä eivät osaa myöskään antaa asioiden olla ja odottaa aamuun vaan onhan se nyt ihan pakollista KOKO yö höyskyttää kaikkee turhaa niin ettei varmasti kukaan pysty nukkumaan paria tuntia enempää.
Seuraavana aamuna kuiteskin raahauduin rohkeana tyttönä tekemään trekkingiä eli siis mentiin kävelemään vuorille. Se oli oikeesti aika mukavaa vaikka kyllä siinä aika pahasti väsyi kun tunteja kuiteskin siellä käveltiin.
Sitten käytiinkin syömässä josta nopeasti suunnattiinkin tekemään raftingia. Eli siis sellaisilla isoilla soudettavilla kumiveneillä mentiin joessa ja sitten piti mennä kaikenmaailman kiviä ja kallioita päin ja toki roiskuttaa vettä toisten veneiden päälle. Sitten saatin myös uida siinä ihan lämpimässä joessa (8 astetta) mutta oneksi sentään meillä oli ne märkäpuvut vaikka ne ei kyllä siinä joessa ollessa auttaneet mitään vaan vasta sen jälkeen kun et ollut enää vedessä. Mutta tämä rafting oli kyllä ylivoimaisesti mun lempi puuha tällä matkalla!

valitettavasti mulla ei ole vielä kuvia mutta tämä kuva oli fb:ssä niin otin sieltä

Lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa discotecaan! Ihan vaan tämmöinen pikku vinkki kaikille, jos olette menossa tanssimaan ja sinä et ole ikinä tanssinut tai no oikeastaan ihan sama vaikka olisitkin tanssinut, en suosittele ihania meidän kaikkien niin rakastamia korkokenkiä. Jalat lähti suunnilleen irti loppu illasta kun sattui niin paljon. Mutta mentiin siis fatiman ja parin sen kaverin kanssa ja höyskyteltiin siellä johonkin 2 asti ennen kuin tulikin kotiin paluun aika. Oli oikein mukavaa ja voisin kyllä mielelläni tehdä uudestaan, ilman korkkareita kylläkin...

ensinnäkin ainoa syy miksi julkaisen näinkin upean kuvan on se ettei tämän ole tarkoutus olla mikään kauneus blogi, mutta ihan vaan tiedoksi kaikille, ei hiukseni eivat olleet rasvaiset, ne eivät myöskään ole päältä mustat, minulla ei ole myöskään noin huono ryhti ja ei en myöskään ole lihonut vielä aivan noihin mittoihin.