Tähän olen listannut kuvilla ja pienillä teksteillä vaihto-oppilas vuoden joitain pelkoja ja vaikeuksia. Ja muitakin "ongelmia"jotka ovat tulleet jossain vaiheessa vuotta vastaan.
Kun sitä kritiikkiä vaan tulee niskaan sellaista vauhtia että tuntuu ettet vaan kestä. Ihmisillä on vaan niin eri kuvat mielessään millainen sitä oikein pitisi olla, että sitä ei vaan aina jaksais.
Niin mistä niitä tunteita aina okein kumpuaa? Ennen oltiin kuin kiveä ja nyt...?
Tässä on se ajatus, että sitä oikeasti miettii, jos ne sun kaverit tajuaakin että ne ei tarvitse sua tai hommaavat että hommat menee helpommin ilman.
Kun saat koulusta jotain muuta kuin yksinkertaista italiaa :D
Tää ois oikeasti joskus niin mukavaa. Se on se kun oma luonne ei anna periksi sen vertaa että sen pahan olonsa myöntäisi ennen sitä tilannetta kun sitä ei voi enää kiistääkkään.
Kun sinulta kysytään ihan jotain Suomesta ja et tiedä yhteenkään vastausta. Olethan sinä ne joskus jossain kuullut/opiskellut mutta mistään mitään enää muista.
Joo ruoka vaan maistuu vähän turhan hyvin. Täällä oikeesti ymmärtää miks kaikki tulee vaihdosta lihapullina takas.
Kuva varmaan kertoo jo kaiken...
Täällä tulee oikeasti tarve tuntea itsensä välitetyksi, sillä mitenkä voit luottaa siihen että ihmiset jotka olet vasta tavannut välittävät sinusta oikeasti, mutta joka tapauksessa sinun kuuluisi luottaa heihin ja antaa heidän olla sinun tukipilarisi.
Myös se kun sanotaan että asian arvon tajuaa vasta kun sen menettää, on niin totta. Vaikka täällä ollessa ei mitään oikeaa menetystä tapahdu, sitä oppii katsoman asioita niin erilailla. Perhettä, kavereita, itse niitä maan tapoja ja jopa koulua tulee ihna oikeasti ikävä. Ja kun alussa ja toki vähän myöheminkin kohtaat vakeita asioita ja tilanteita on suoraan sanottuna mahdotonta olla ajattelematta, mitenkä kotonakin tätä ongelmaa ei edes olisis ikinä tullut ja kuinka odotat jo kotiin pääsyä. Toki sitä myöhemmin sitten tajuaa että nuo ovat vain niitä heikkoja hetkiä joita tulee kaikille, mutta sillä hetkellä jos saisit päättää olisit jo juoksujalkaa menossa kotiin.
Myös lause joskus sinun pitää astua kauemmaksi nähdäksesi kokonaisuuden toimii hyvin vaihtari elämässä, sillä täällä ollessa on oikeasti aikaa analysöidä millainen se sinun elämäsi oikeasti olikaan, ihmiset, harrastukset ja ihan kaveri-analyysit tulee ajateltua monia kertoja.
Ja sitäoikeasti tulee ihan kateelliseksi joskus (enemmän alussa) kun lueat watsapp ryhmä keskusteluja joissa ihmiset on silleen "Heiih voiks kukaa olla???" Ja sitten tekevät kaiken maailman suunnitelmia. Myös kun näkee mitenkä nämä perheet on yhtenäisiä ja sitten ruetaan ajattelemaan kotia ja tulle kateelliseksi kun toiset saa olal omiensa kanssa sun sinä olet poissa niiden luota.
Valitettavasti loputulos on kuiteskin tämä:
mutta toisaalta tämä vie ehkäpä silti voiton kotiin!
Olen siis tehnyt tätä postausta tässä vuoden aikana aina sillöin tällöin ja noh kuvat varmaan kuvastaa mun sen hetkisiä mielentiloja aika hyvin, nämä eivät valitettavastikkaan ole aika järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti