And it all started with a cat

Kun päätin lähteä vaihtoon mitä minä toivon saavuttavani sillä? Toivoin, että itsenäistyisin ja oppisin olemaan rohkeampi ja avoimempi ja toimimaan uusien ihmisten kanssa uudella kielellä. Mutta ennen kaikkea suurin toiveeni oli saada toinen perhe toisessa maassa, jota jäisin kaipaaman ja jonka luokse olisi ihana palata ja niin että heidän kotinsa olisi myös minun kotini.

 Valitettavasti, en tiedä onko vika minussa vai missä, en tunne löytäneeni itselleni toista perhettä ja kotia. Ensimmäisessä perheessäni päällimäinen asia jonka opin, oli elämään kunnollisen stressin alaisena, eli sieltä ei todellakaan minkään tyyppistä "rakasta perhettäni" löytynyt. Uuden perheen kanssa minulla meni oikein hyvin. He olivat ymmärtäväisiä, kilttejä ja tiesivät mitenkä teini-ikäisen ihmisen kanssa eletään. Jostain syystä en tunne missään vaihessa saaneni heidän kanssaan sellaista suurta kiintymystä aikaiseksi. En tiedä onko minulla kiintymis ongelmia tai jotain muuta vaikka meillä meni oikein hyvin ei tällä saralla saatu kyllä melkin mitään aikaiseksi. En kuitenkaan välinpitämättömänä ole heidän kanssaan ja aion jatkossakin pitää heihin yhteyttä ja palata Italiaan heitä tapaamaan, eihän sitä tiedä, jos saan heihin yhteyden pidettyä, jos vaikka saisimme rakennettua välillemme jonkin sortin syvempääkin kiintymystä.

It's all about finding yourself

Joka tapauksessa tämän vuoden aikana olen oppinut monia asioita. Olen tietenkin oppinut uuden kielen, jonka opiskelu on kylläkin edelleenkin ihan kesken, mutta yleishommat osaan sillä puhua. Olen nykyään avoimempi ja minun on helpompi puhua ihmisten kanssa. jos meillä on edes jotain samoja kiinnostuksen aiheita. Olen oppinut italialaisen elämän tavan ja maan kulttuurin, ja toki myös ihastunut tähän mahtavaan maahan. Olen oppinut että jos jokin ei toimi tee asialle jotain ja sen että pärjään myös yksinkin. Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut sen miten tärkäitä ne sinun omat ystävät ja perheesi ovat ja miten mahtava maa Suomi on.

Että siis jos joku haluaa oppia arvostamaan sitä kämättävää äitiä tai ärsyttävää siskoa suosittelen vaihtovuotta, lupaan että opit näkemään vanhan elämäsi aivan toisela tavalla. Ja vaihtovuosi siis auttaa saamaan kyllä aivan uudenlaisen kuvan itsestäsikin, sillä täällä on paljon aikaa miettyä asioita ja siis en tiedä tätä on vaikea selittää mutta jotenkin sitä vaan tajuaa myös itseään paremmin tämän vuoden jälkeen. Sitä voisi kai vähän sanoa että tämä oli minulle kuin pyhinvaellus, eli tuskaa oli mutta kyllä kannatti!

Somethimes you need to take a step back to see the whole picture.

Kaikkialtahan sitä lukee että vaihtovuosi on vaikea ja kaikkea muuta kuin lomaa, mutta ei niihin asioihin voi vain silti valmistua kokonaan. Päällesi vain vyöryy asioita ja sinun pitää joka ottaa ne vastaan tai musertua niiden alle. Tulee hetkiä jolloin mikään muu kuin se oma koti ei tunnu hyvälle ja haluaisit lahteä takaisin, tässä vaiheessä selviää millä mielellä oikein lähdit tälle vuodelle.

Minulle ainoa asia joka esti minu kotiin paluuni oli minun ylpeyteni. Vaikka kuinka kotiin olisin halunnut en olisi kestänyt sitä häpeää jonka se liian aikainen kotiin paluu olisi minulle tuottanut, sillä sehän olisi ollut sama asia kuin luovuttaminen.

Suomessa ollessani olin erittäin itsevarma (ylimielisyyteen asti), ylpeä ja suorasanainen ihminen joka tiesi mitä halusi ja tekikin sen asian sitten siihen kuuluvalla tavalla ilman ongelmia, niimpä tänne tullessani vaikka tunsin kuinka itsevarmuuteni suorastaan murskattiin niin ainoa asia josta sain pidettyä kiinni oli ylpeyteni.

When you feel that you are not being yourself anymore.
En sitten tarkoita että kotiin lähteminen olisi häpeällistä niinkuin yleisessä mielessä, kunhan siihen on vain oikeasti joku syy, vaan sitä että minulle henkilökohtaisesti kotiin palaaminen keskenkaiken (eli siis luovuttaminen) olisi aiheuttanut häpeää eli siis en nyt ole tuomitsemassa niitä ihmisiä jotka lähtivät kotiin kesken oman vuotensa.

 Olen iloinen, että sain edes jostain pidettyä kiinni, sillä perheen vaihdon ansiosta kaikki helpottui eikä minulle tullut enää sitä tunnettä että haluan kotiin nyt heti tällä sekunnilla, vaan maltoin odotta nätisti loppuun asti.

Minusta tuntuu että luonteeni on kehittynyt täällä vähän sellaiseen normaalimpaan suuntaan eli tuo minu itsevarmuuteni on enemmänkin sellaista järkevää itseensä luottamista ja kykyjensä tuntemista, kuin sitä aikaisempa ylimielisyyttä. Tai no olen varmaan vieläkin ylimielinen mutta en ihan niin paljoa, sillä eihän täällä nyt mitää 90 asteen täyskäännöstä luonteeseen saada aikaiseksi.

Vaikeina aikoina auttoi paljon,se että koulussa minulla oli ystävä Anna jollekka varmaan meidän ystävyyden ensimmäiset 2-3 kuukautta kerroin(valitin) hänelle aina kaikesta mikä meni huonosti. Ja myös se että minulla oli aivan mahtava aluevalvoja auttoi todella paljon. Eli se että vaikka menikin huonosti kunhan minulla oli joku jollekka kertoa ongelmani, vaikka he eivät edes oikeasti auttaisi ollenkaan sekoittaisivat vain päätäni lisää auttoi paljon!
Minun vaihtovuoteni ei siis ollut se elämäni paras vuosi, vaikak hyödyllinenhän tämä olikin. Tämän loppu tuloksen olisi voinut kyllä arvatakin etukäteens illä alusta alkaen koko vaihtovuosi oli minun luonnettani vastaan. En ollut sosiaalinen, en pitänyt puhumisesta ja tykkäsin viettää aikaa yksikseni. En tykännyt asua muiden kotona ja no siis muutenkin siis ihan vastakohta koko tätä järjestelmää vastaan. Voisi kai siis sanoa että kaivoin omaa hautaani tänne tulolla, mutta ei se mitään!

Totuus on se että minulle ei ole ikinä tullut sitä kiintymystä, joka aiheuttaisi sen etten haluaisi palata kotiin. Tässä vuodessa on ollut paljon vaikeita asioita, jolloin on myös tuntunut etten kelpaa sellaisena kuin olen. Kyllä haluan edellenkin matkustella paljon ja muutta ulkomaille, mutta haluan pystyä tekemään seen niin että voin olla omaitseni.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen että lähdin vaihtoon, ja jos nyt saisin valita uudellen valitseísin tämän. Sen sijaan jos minulta kysyttäisiin lähtisinkö toisenkerran vaihtoon vastaus olisi ei. Mielestäni tämä oli erittäin hyödyllinen kokemus, joka oli kuitenkin sen verran raskas että sen tekee vain kerran.

Seuraavan kerran ulkomaille lähtiessäni en aijo asua jonkun toisen talossa sen toisen ehdoilla, vaan haluan pystyä elämää omaa elämääni Suomen rajojen ulkouolella.